You know you’ve been active in January when you have only twice been home during the daylight.
As Arto is having the time of his life as a snowboarding guide in Japan, I decided that now is definitely not the time for me to stay home. We were snowboarding in Svanstein (aka Pullinki) during the new years and I was so scared of having Remu around. He keeps pulling up and down. He tries to pull you up the mountain when your in the lift, he keeps pulling you down the mountain when you are snowboarding down.
Last weekend I grew some lady balls and decided that Remu will not block my snowboarding. It just seems unfair that I should stop snowboarding just because I am scared of how my dog is behaving, he’ll learn.
So off we went. Gladly it was -25 degrees and the resort was basically empty. He was in the leash as we snowboarded down to the lift and before getting on I let him loose. On the top of the mountain we decided to head to the black slopes that had been left not groomed. I wanted to polish my turns in the deep snow but soon realised that it was not going to happen with Remu. He was so excited about us snowboarding together that he ran 5 meters down, I got a chance to take two turns and there he was again digging snow from under my board.
Finally as we got down and I got him back on the leash he pulled me to the lift and up we went. The lift line in Pullinki is pretty steep, but he kept pulling me up, I cannot believe the strength that he has. And down we went again on a groomed slope: Remu running faster than me snowboarding.
Cheers,
Saara
Snoukkausta koiran kanssa
Mistä tietää, että on ollut aktiivinen tammikuu? Kun kotona on tullut oltua ainoastaan kahdesti valoisan aikaan.
Päätin, ettei minun ole aika makoilla kotona, vaikka Arto elääkin unelmaansa Japanissa lumilautailuoppaana. Olimme lautailemassa uutena vuotena Svansteinissa (kavereiden kesken Pullinki) ja jännitin todella paljon Remun kanssa laskemista. Hän vetää sinne ja tänne. Yrittää vetää mäkeä ylös, vaikka hissi tekisi kaiken työn. Hän juoksee kovempaa kuin minä lautailen, eli vetää mäkeä alas.
Viime viikonloppuna kasvatin itselleni naispallit ja päätin, ettei Remu tule olemaan este minun lumilautailluleni. Vaikuttaa niin epäreilulta lopettaa lumilautailu vain siksi, että jännitän koirani käytöstä, hän tulee oppimaan.
Ja sitten mentiin. Onneksi ulkona oli pyöreästi -25 astetta pakkasta ja keskus oli käytännössä tyhjä. Aloitimme lautailun alamäkeen hihnassa ja hissilinjalle päästyämme päästin hänet vapaaksi. Svansteinin itäpuolella vain osa rinteistä oli ajettu huonon lumitilanteen vuoksi, joten siellä olisi vielä vähemmän laskijoita. Lisäksi halusin viilata puuterikäännöksiäni, joka osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi yli-innokkaan koiranpennun kanssa. Remu pörräsi ympärillä juosten viisi metriä alas ja takaisin lautani luokse kaivamaan lunta lautani alta. Todellisuudessa laskeminen onnistui kaksi käännöstä kerrallaan, olin selkeästi liian hidas.
Vihdoin päästessäni alas otin hänet takaisin hihnaan ja annoin hänen vetää minut hissille. Itäpuolen hissilinja on jyrkkä, mutta Remu päätti vetää minua ylämäkeen siitä huolimatta. En voi uskoa sitä voimaa, joka koirallamme on.
Cheers,
Saara
