I got so depressed after coming home from our hike. The weather changed completely, from the frosty cold to dark, rainy, and slippery. All the magic once seen and felt in Lapland was gone. Now it seems that the winter is actually finally here and as I started planning my next hike I looked a month back to our hike in Urho Kekkonen national park.
Before our departure we went through our earlier hikes to avoid the same mistakes, we chose a winter tentfor the hike, rehearsed with the tent in the frost and wondered how we would stay warm at all times. My backpack was carefully packedand after getting tips from more experienced hikers, so was my mind.
After a long day at work our journey started. I felt nervous as it was colder than expected and I felt chilly already in a warm car. I kept wondering how we will survive in our hike.
Despite all our plans, we started hiking the same day. Moon was lighting sides of the fell as we wandered our way to our first camp. We stayed the night in a hut, which felt like a hotel at the time. Our original plan was to sleep in a tent the whole time, but we forgave ourselves as it was late at night when we arrived.
Mistake No 1
The weather got even colder the next day. We had layers on and kept changing as we hiked over fell after another. The trail was easy and we arrived to our second camp before lunch. We had gone through everything, but already the first day we forgot the most important thing: to eat! As Arto started cooking I felt cold and tired, though we had warmed up the day hut.
Mistake No 2
It was calm as we started building our tent. Fells rose behind a frozen lake and right next to the lake was the perfect place for our tent. I like to place the tent where it is most photogenic, and this was no exception. The tent was warm as I fell asleep listening to the calm snores of my two best friends, but woke up to the noises of the wind and frozen water bottle next to me. The wind blew right through our tent waving every wall recklessly.
What Did We Learn?
Third day was sunny. We slept in late and took our time with our mourning routines. To avoid our past mistakes, we ate well right before starting our hike and kept our snacks close. To keep myself warm throughout the hike I had more on than earlier. We stopped to have a lunch as the sun set. Remu got his sleeping bag during the break.
As we arrived to the last camp it was already dark. We focused closely on wind to find the perfect place for our tent. Wind didn’t blow through our tent that night as we adjusted the wires twice before our night’s sleep. The night was warmer than earlier and so was the insides of my sleeping bag.
The next morning, I packed our frozen tent for the last time and my mind was already longing to get back.
Cheers,
Saara
In commercial cooperation with Partioaitta.
Talvivaellus Urho Kekkosen kansallispuistossa: mitä opimme?
Vaivuin kaamosmasennukseen viimeisimmän vaelluksemme jälkeen. Sää muuttui täysin: paukkupakkasista pimeäksi, sateiseksi ja liukkaaksi. Taika jonka kerran näimme ja tunsimme Lapissa, oli täysin poissa. Nyt talvi näyttää todella tulleen ja huomaan suunnittelevani mielessäni uutta vaellusta. Mieleni palaa takaisin Urho Kekkosen kansallispuiston vaellukselle.
Ennen lähtöä kertasimme edellisten vaelluksien kulkuja välttääksemme vanhoja virheitämme, valikoimme uuden teltan, harjoittelimme pakkasöiden yöpymisiä Rovaniemen lähistöllä ja pohdimme miten pysymme lämpimänä jatkuvassa pakkasessa. Rinkka oli pakattu huolellaja retkeen oli valmistauduttu henkisesti kyselemällä kokeneemmilta vinkkejä talvivaellukseen.
Kun pitkän kokouspäivän jälkeen matka alkoi kohti Kiilopään lähtöporttia, mieli oli jännittynyt. Pakkasta oli reilusti luvattua enemmän ja kahvin aiheuttama kylmä hiki sai minut palelemaan jo autossa, mietin että mitenhän tästä selvitään.
Kaikista suunnitelmista poiketen lähdimme vaeltamaan yöllä kuun loistaessa tunturin rinteille. Ensimmäinen yö vietettiin hotellinomaisesti tuvassa. Annoimme itsellemme tämän anteeksi, sillä saavuimme yöpaikalle vasta iltakymmeneltä.
Erhe nro 1
Sää kylmeni entisestään seuraavana päivänä. Olimme kerrospukeutuneet hyvin ja vaihtelimme kerroksia pois ja takaisin päälle, kun ylitimme tunturin tunturin perään. Reitti oli niin helppokulkuinen, että saavuimme seuraavaan leiriimme ennen lounasta. Olimme varautuneet kaikkeen, mutta silti heti ensimmäisenä kokonaisena vaelluspäivänä unohdimme tärkeimmän: syömisen! Kun Arto alkoi kokkaamaan oloni oli kylmä ja väsynyt, eikä edes päivätuvan takka saanut vilunväreitä pois.
Erhe nro 2
Ilma oli tyyni, kun aloimme pystyttää teltaamme järven rantaan. Jään takana tunturit nousivat jylhästi auringon laskiessa niiden taakse: täydellinen paikka valokuvalle. Teltta oli lämmin, kun nukahdin parhaitten ystävieni tuhinaan, mutta herätessäni kovan tuulen ääniin, vesipulloni oli jäätynyt viereeni. Teltta oli täysin väärin aseteltu suhteessa yltyneeseen tuuleen ja kiinnitykset jäätyneeseen maahan olivat minimissään. Teltta pysyi kyllä maassa, mutta tuuli puhalsi teltasta läpi heiluttaen teltan jokaista reunaa.
Vaelluksen oppi
Kolmantena päivänä paistoi jälleen aurinko, nukuimme pitkään ja teimme aamun askareet rauhassa. Edellisestä päivästä oppineena söimme runsaan aamiaisen juuri ennen lähtöä ja pidimme eväät lähellä. Välttääkseni kylmyyden, pidin vaelluksenkin aikana reilummin päällä. Pidimme lounastauon auringon laskiessa, Remu sai itselleen makuupussin käyttöönsä tauolla.
Kun saavuimme viimeiseen leiripaikkaamme oli jo pimeää, tunnustelimme tyyneltä tuntuvaa tuulta etsien oikeaa paikkaa teltallemme. Sinä yönä tuuli ei puhaltanut telttamme läpi, kiristimme kiinnitykset huolella jo pystytysvaiheessa. Heräsimme illalla päästämään koiran pissalla ja varmistimme teltan asettelun huolella. Yö oli lämpimämpi pilvistyneen taivaan myötä ja samoin oli makuupussissani aina aamuun asti. Partioaitan sivuilta löytyy hyviä vinkkejä teltan pystytykseen, jotka itsekin olisi pitänyt lukea ennen reissua.
Kun purimme viimeistä kertaa alijäähtyneestä vedestä jäätynyttä telttaamme, mieli halasi jo takaisin.
Cheers,
Saara
Kaupallinen yhteistyö Partioaitan kanssa.
