Happiness is having friends. Especially friends with cabins. And especially friends with cabins next to lake Jerisjärvi.
Friends cabin, that I am so privileged to be able to visit, is for sure an important place. It is when I park my car on the side of lake Jerisjärvi for the fifth time, that I realise how important place this has become for me. It is a place where I have never felt distress.
It is not important because it is in Muonio, next to Pallas or other fells, or that there I can enjoy Lapland like never before. It is not important even because I can jump into a lake straight from sauna or that I can enjoy the northern lights by just opening a door.
Even though I now live in Lapland far from my friends, I have once lived in the same city as they have. Even then, the cabin next to lake Jerisjärvi was a place where I most certainly saw them. It is a meeting point and that is the reason why I it is so important to me.
Peace and happiness almost make me cry when I am sitting alone in the dark watching the starry sky. Friends, whom I have missed so much, are again close to me, listening and understanding me. It’s a kind of happiness that is hard to describe. It’s different here.
Cheers,
Saara
Onni on ystävät! Eritoten ystävät joilla on mökki. Ja eritoten ystävät joilla on mökki Jerisjärven rannalla.
Kun parkkeeraan auton Jerisjärven rantaan, tiedän saapuneeni tärkeään paikkaan, ystävän perheen mökille. Kun jo viidettä kertaa olen etuoikeutettu nauttimaan tästä paikasta, huomaan että siitä on tullut minullekin tärkeä paikka. Se on paikka, jossa en kertaakaan ole ollut onneton.
Paikasta ei tee tärkeää se, että se on Muoniossa, Pallaksen tai muiden tutunreiden vieressä tai että pääsen nauttimaan Lapista aivan eri tavalla kuin muualla. Se ei ole tärkeä edes sen takia, että pääsen saunasta järveen uimaan tai nauttimaan revontulista vain ovea avaamalla.
Vaikka nyt asunkin Lapissa ja kaukana ystävistäni, olen joskus asunut heidän kanssaan samassa kaupungissa. Kuitenkin Jerisjärven rannalla oleva mökki on aina ollut paikka, jossa varmimmin heitä tapaan. Mökki on kohtaamispaikka ja juuri se tekee siitä tärkeän minulle.
Syvä rauha ja onnellisuus saavat minut melkein itkemään, kun istun ulkona pimeässä katsellen tähtitaivasta. Ystävät, joita minulla on ollut niin kova ikävä, ovat taas lähelläni, kuuntelevat ja ymmärtävät minua. Sellaista onnea jota koen täällä, on vaikea kuvailla, se on erilaista onnea kuin kotona. Se on samaan aikaan riippumattomuutta ja yhtenäisyyttä, itsenäisyyttä ja luonnonläheisyyttä.
Cheers,
Saara
Kiitos reissusta rakas tunturikiitäjä! Ikävä on suuri nyt jo ❤
LikeLike